keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Kaksi viikkoa synnytyksestä

Meidän pieni syyskuun poika on huomenna jo pari viikkoa vanha; hän siis antoi odotuttaa itseään hieman kauemmin kuin isosiskonsa aikoinaan ja syntyi vasta rv:nä 40+4. Onneksi ei sen pidempään mahassa majaillut, sillä syntyessään hän oli 53,5 cm ja 4280 g... Terkkari ennusteli neuvolassa, että tämä vauva olisi esikoista sirompi, mutta hehe väärin siis meni. N nyt syntyi toki viikkoa ennen laskettua ja oli siis silloin 3,7 kg.

Synnytyskertomus

No, synnytys meni nopeasti kuten oli odotettavissakin, mutta ei sentään liian nopeasti (kokonaispituus suunnilleen sama 2,5 tuntia kuin esikoisenkin kohdalla, joskin ponnistusvaihe oli tällä kertaa vain 3 minuuttia :D).

Tällä kertaa synnytys alkoi ihan supistuksilla puoli kuuden aikaan aamulla. Edellisenä iltana minulla oli jotenkin outo olo – ei supistellut tms., mutta oli vain sellainen tunne, että tänä yönä saattaisi tapahtua. Valvoin alkuyön närästyksen takia, mutta vaikka närästys loppui joskus puolenyön jälkeen, uni ei vain tullut. Niinpä olin hereillä, kun vähän ennen puoli kuutta tunsin ensimmäisen supistuksen, joka ei ollut kovinkaan kivulias, mutta ei tuntunut siltikään harjoitussupistukseltakaan. Odotin toista supistusta, mikä tulikin kymmenen minuutin sisällä (ja jonka jälkeen herätin miehen ja käskin hänen soittaa esikoiselle hoitajan).

Sairaalassa olimme puoli seitsemän aikaan ja olin siinä vaiheessa auki 4 senttiä eli siirryimme heti saliin. Supistukset olivat vielä ihan siedettäviä, joten en pyytänyt siinä kohtaa mitään kivunlievitystä. Joskus seitsemän jälkeen supistukset yhtäkkiä pahenivat ja päätin jossain kohtaa ottaa kohdunkaulanpuudutuksen (PCB) – silloin olin jotain 6 cm auki. Kalvot puhkaistiin samassa. Esikoisen synnytyksessä supistukset eivät muistini mukaan olleet lähellekään niin pahoja kuin tällä kertaa (olin silloin kyllä avautumisvaiheen ammeessa, joten olisiko se sitten kipuihin niin paljon auttanut...) ja silloin pyysin kohdunkaulanpuudutteen vasta, kun olin jo lähes kokonaan auki. Puudute ei tuntunut mitään apua tällä kertaa tuovan, mutta yritin vain vakuutella itselleni, että ei tämä enää kauaa kestä. No, eipä kestänytkään, kun vauva syntyi klo 07.53.

Minulle tuli pari pientä repeämää, joita ei tarvinnut edes ommella, joten siltä osin kaikki ok. Sen sijaan vauvalla alku mahan ulkopuolella oli hieman erilainen kuin olisin toivonut.

Kun vauva joutuikin vastasyntyneiden tarkkailuosastolle

Vauva pääsi ihokontaktiin normaalisti heti syntymänsä jälkeen, mutta siinä hänen ollessaan kätilö ja hoitaja alkoivat kuunnella, että vauvan hengitys on jotenkin vaivalloista (semmoista rohisevan narisevaa). Ja hetken kuluttua vain tajusin, kuinka vauvaamme lähdettiin viemään lastenlääkärille. Joku sentään perään huuteli, että ei vauvalla mitään isoa hätää, mutta käydään tarkistuttamassa vaan. Mies meni vauvan mukana ja itsehän vain jouduin sängylle jäämään makoilemaan. Pian kuulen, kun mies palaa takaisin, että vauva on viety infektioepäilyn vuoksi vastasyntyneiden osastolle.

Suihkun ja pienen aamupalan jälkeen (ei siinä nyt mennyt kuin tunti, mutta tuntuihan se ikuisuudelta!) saimme vihdoin luvan siirtyä vauvan seuraksi osastolle. Vauvalla ei tosiaan mitään hätää ollut, mutta hengitystiet oli imetty tyhjäksi limasta ja varatoimenpiteenä hänelle oli heti alettu antaa antibiootteja & hän oli happisaturaation ym. seurannassa. Sain ottaa hänet heti rinnalle imemään ja reipas poikahan hän oli – jaksoi siis hienosti imeä oikealla otteella.

Ensi-imetys ym. ensipäiviltä sairaalassa
(Järkkärillä otetut paremmat kuvat on vielä miehellä muokkauksen alla... :D)

Kolme vuorokautta osastolla yhteensä oltiin – antibiootteja meni vauvalle se aika, mutta loppujen lopuksi diagnoosi oli vain tilapäinen keuhkojen avautumishäiriö. Missään kohtaa ei osastolla hengitysapuja tarvinnut ja kaikki siis oli loppujen lopuksi hyvin. (Ensimmäisenä iltana ja sitä seuraava aamuna tulehdusarvot olivat hieman koholla, mutta siis vain vähän ja nehän voi koholla olla lääkärin mukaan muustakin syystä kuin varsinaisesta infektiosta...)

Minut uloskirjattiin sairaalasta jo synnytyksestä seuraavana päivänä, mutta tietenkin osastolla olin vauvan kanssa koko ajan (onneksi täällä on alle pari vuotta sitten valmistunut tämä uusi osasto, jossa siis omat huoneet kaikilla ja mieskin saatiin huoneeseen ensimmäisenä yönä meidän kanssa nukkumaan, kun esikoinen sukulaisille yökylään meni :) ). Vauva sai verensokereiden turvaamiseksi pari kertaa nenä-mahaletkun kautta lisämaitoa pienet tilkat parina ekana päivänä, mutta sen jälkeen ihan täysimetyksellä on ollut. Antibioottien vuoksi annetaan maitohappobakteeritippoja lisänä (ja ohhoh, huomennahan olisi aika aloittaa D-vitamiinitkin!).

Isosisko on ihana pikkuveljeään kohtaan <3 eikä mustasukkaisuutta oikein ole vielä havaittavissa, joskin hieman normaalia enemmän meitä leikkeihinsä pyytelee jne. Ja viikonloppuna juhlitaankin hänen 4-vuotissynttäreitään.