perjantai 1. syyskuuta 2017

Vauvavuosi lähestyy loppuaan

Niin vain päivät kuluvat eikä blogille tunnu olevan koskaan edes kymmentä minuuttia aikaa. En silti ole halunnut tätä lopettaakaan, joten täytyy sitä kai joskus päivittää kuulumisia. Enemmänhän täällä käydään lukemassa tietoartikkeleita kuin näitä lapsiperheen arkeen liittyviä kuulumisia, mutta siltikin...

Kuukauden reissu Espanjaan on jo aikoja sitten loppunut. Kaikki sujui tällä(kin) kertaa hyvin ilman sairasteluita tai muita ongelmia, mutta silloin noin 9 kk:n ikäinen L oli aika mahdottoman eroahdistuksellinen juuri niihin aikoihin eli eipä päästy miehen kanssa kahdestaan edes syömään kertaakaan, vaikka isovanhemmat olisivat mielellään lastenvahteina toimineetkin. Äidin poistuminen näköpiiristä kun aiheutti lähes aina suuren itkun... ei ollut tällaista koskaan esikoisen kanssa. Noh, N sen sijaan vietti paljon aikaa heidän kanssaan ja on niin kovin ikävöinyt sieltä paluun jälkeen.

Espanja <3 (tämä kuva mieheni ottama)
Nyt 11 kuukauden ikäinen L on sanonut muutamia sanoja viimeisen kuukauden aikana, joita ovat mm. äiti, tissi, isi ja kukkuu. Heh, juu imetys on supertärkeää edelleen ja valitettavasti öisinkin vain rinnalle hänet saa rauhoittumaan. Tutistakin kun vieroitti itse itsensä Espanjan-matkan aikana. No, N:nkin kohdalla yöimetykset loppuivat vasta yli vuoden ikäisenä, että kaipa se tästä... L vain on vähän nirso kiinteiden suhteen (toisin kuin N, joka maisteli kaikkea alusta alkaen ennakkoluulottomasti), mutta hienosti hän on koko ajan kasvanut.

Kiipeäminen kaikkialle on tällä hetkellä pop ja tukevasti jo ilman tukea hän seisoo. Taaperokärryn kanssa on kävelty 10 kk:n iästä alkaen, joten kenties ne ensiaskeleet ennen synttäreitä nähdään. N otti aikoinaan ekat askeleet ilman tukea pari viikkoa ennen 1v-synttäreitään.

Synttäreihin, jotka ovat siis samalla L:n 1v-synttärit ja N:n 5v-synttärit, on enää aikaa vain kuukausi. Raskas on tämä vauvavuosi ollut, mutta niin se vain pian on ohi. Onneksi ei ihan vielä tarvitse mennä töihin, vaan sitä stressataan vasta joskus ensi vuonna!

torstai 27. huhtikuuta 2017

Alle 50 päivää

"En malta odottaa, että on se päivä", on 4,5-vuotias N ilmoittanut monta kertaa. Vaan enpä malttaisi oikein minäkään – kesäkuun puolivälissä kun Espanjan Aurinkorannikko kutsuu taas kuukauden mittaiseksi ajaksi. (Blogistani löytyy useita postauksia Aurinkorannikolla lomailuun liittyvistä jutuista & niitä sitten päivitän tarpeen mukaan tuon matkan jälkeen taas.)

Ennen olemme suosineet Ryanairilla lentämistä, kun sillä kätevästi ja edullisesti on Tampereelta päässyt suoraan Malagaan, mutta sitä vaihtoehtoa ei ole enää. Tällä kertaa halvimmaksi osoittautui KLM, jolla lennämme siis Helsingistä Amsterdamin kautta. Toivottavasti lennot on ajoissa, jotta vaihdon suhteen ei tule ongelmia ja toivottavasti kaikki menee muutenkin hyvin! Vähän pelottaa, mitä lennosta tulee tuon silloin 8,5 kuukautta olevan vauvan * kanssa, mutta onneksi nyt kyse ei ole mistään kymmenen tunnin lennosta. :D

L:lle on varattu aika MPR-rokotuksen ottamiseen (normaalistihan sen saa 1-vuotiaana, mutta sen siis voi ottaa jo puolivuotiaana ylimääräisenä annoksena, jos matkustamaan lähtee, kun tuhkarokkoa tuolla maailmalla on liikkeellä). Passikuvia pitäisi ottaa; L:llä ei vielä passia ole ja omanikin menee juuri vanhaksi. Yksi matkalaukku tarvitaan lisää. Ja mitä kaikkea muuta pientä sitä tässä onkaan.

* L on tosiaan jo juuri pian 7 kuukautta. Kuukauden verran hän on ryöminyt ja ensimmäiset konttausaskeleetkin on otettu. Sylissä hän ei viihtyisi oikein lainkaan, vaan aina pitäisi päästä lattialle... Ja näin kauniisti sanottuna hän on aika haasteellinen vauva, joten varmaan kitinää ja itkua saadaan lennolla kuulla. Onneksi 1,5 kuukauttakin voi tehdä paljon, joten ehkäpä tilanne on silloin vähän rauhoittunut. :D